Yksi tie on nyt kuljettu loppuun. On aika loikata takaisin ojan pohjalle. Tähän on tultu ja toistaiseksi myös jäädään. Päätän tämän nostalgiaa tihkuneen matkan vanhoihin hengentuotoksiini - ajalta, jolloin kaikki oli vielä mahdollista, viattomuus menettämättä - näihin kahteen omalla sarallaan ylittämättömään teokseen.
Kiitti ja moi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti